Sana hyvinvointi on monesta yhteydestä tuttu, myös yhteiskunnallisesti lailla säädetty. Mikään instanssi ei halua tuottaa pahoinvointia, mutta sellaisenaan hyvinvointi on hiukan epämääräinen, monimerkityksellinen käsite, joka kaipaa tarkempaa määrittelyä kulloiseenkin asiayhteyteen.
Hyvinvoiva ihminen elämänmittaisena kasvu- ja harjoitteluprosessina
Hyvinvointi ei koskaan ole täysin passiivinen, annettu tila ja olo. Sen kehittäminen ja ylläpitäminen tulee nähdä laaja-alaisesti mahdollisuuksina, elinvoimaisena toimintana ja tavoitteina, joita kohti voi edetä vähitellen varhaisesta iästä lähtien.
Voisiko hyvinvointia tarkastella siis prosessinomaisena taitoharjoitteluna?
Hyvinvointitaitoja, aivan kuten muitakin taitoja, on toistettava erilaisissa toimintaympäristöissä useita kertoja ennen kuin ne vahvistuvat ja syntyy osaamista. Tähän tarvitaan eri elämäntilanteissa ohjausta ja tukea, mutta myös yksilön vastuuta itsestään ja ympäristöstään. Hyvinvoinnin näkeminen taitoharjoitteluna ja oppimisprosessina sisältää mahdollisuudet 1) kartuttaa osaamista yksilöllisesti ja 2) kehittää tarvittavia työkaluja prosessin tukemiseen.
Hyvinvointi on ihmisenä kasvamista, missä hyvinvointi yhdistyy terveiden elämäntapojen lisäksi itsetuntemukseen, vuorovaikutukseen sekä kestävän yhteisön ja ympäristön rakentamiseen.
Vahvistamalla itsetuntemusta – ymmärrystä siitä, millaisena tuntee ja näkee itsensä, mitä haluaa ja miten voisi kehittää itseään – on tärkeä sisäinen motivaattori sille, kuinka ihminen toimii ympäristössään.
Itsetuntemusta vahvistetaan sekä itseään kuunnellen että vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Hyväksytyksi tulemisen tarve on meissä kaikissa ja siksi taito ottaa muut huomioon ja nähdä toisessa hyvää, on osa itsetuntemuksen harjoittelua ja vuorovaikutuksessa syntyvän yhteisöllisyyden kokemusta. Sosiaaliset taidot ja rohkeus uuden oppimiseen karttuvat vähitellen hyväksyvässä ilmapiirissä. Osana itsetuntemusprosessia opitaan myös terveellisistä elämäntavoista: tunnistetaan paremmin, mitkä asiat tuottavat omalle keholle ja mielelle hyvää oloa ja jaksamista.
Kun oppii ymmärtämään itseään paremmin suhteessa muihin, omaa erityisyyttään, voi hyväksyä myös muiden erilaisuutta, eikä sitä tarvitse kokea itselleen uhkana. Tämä luo pohjaa kestävän yhteisön rakentamiseen, jossa jokainen voi vaikuttaa ja kokea olevansa osallinen, oppia ja myös hyötyä muiden osaamisesta. Kestävä yhteisö haluaa luontaisesti tuottaa onnellista yhteisöllisyyttä osallisilleen, mutta myös pitää huolta kestävästä, elinvoimaisesta ympäristöstä ja tulevaisuudesta. Oman hyvinvoinnin lisääntymisen ei haluta tuottavan toiselle pahoinvointia.
Kun tätä hyvinvoinnin kasvu- ja taitoharjoittelua toteutetaan toiminnallisesti, yhteisöllisesti, kehon liikkeen ja mielen tunnetiloja kuunnellen, siitä tulee innostavaa, oivaltavaa ja tuntuvaa.
#hyvinvointitaidot #toiminnallinenoppiminen #breikkeri
Sanna Virtanen, opettaja, liikuntakasvatuksen kouluttaja, alakouluille ja varhaiskasvatukseen kehitetyn Breikkeri-opetustyökalun äiti,www.breikkeri.fi